Aina niin ihanaa, aina niin raskasta. Pentuarki nääs.
Ensimmäiset 4 viikkoa kuluvat aina uuden pentueen kanssa pääsääntöisesti helposti ja mutkattomasti, mutta sen jälkeen "riemu repeää"
Tällaisen isomman pentueen kanssa tulee hetkittäin tunne, että MIKSI taas ryhdyin tähän, mutta yhtä usein tai jopa useammin kyllä miettii, että voi että kun ne on ihania ja kylläpä ne näyttää kivalta ja voi että kun on taas kivoja koteja odottamassa.
Nämä tyypit ovat noin 6 viikkoisia ja ihan pian jo koittaa se hetki, kun uudet omistajat tulevat hakemaan pienen söpön hirviön ja oma kotini hiljenee ja tyhjenee.
Se yhden illan tyhjä olo on jotenkin aina surullista, mutta viestit uusista kodeista saa aina hyvälle mielelle. Tulee itselle tunne, että onnistuin taas saamaan uusia hienoa pentuja maailmalle ja mikä parasta, niillä on super ihanat kodit joissa niitä on pitkään odotettu.
Paljon onnea matkaan uusille Tulikäpälille ja pitkää pinnaa uusille omistajille <3
